Avaruussukkula Columbia - tiedote no.1

Euroopan avaruusjärjestön ESAn johtaja Antonio Rodotà ja ESAn miehitettyjen avaruuslentojen johtaja Jörg Feustel-Büechl esittivät heti onnettomuuden jälkeen osanottonsa NASAn johtajalle sekä muille NASAn vastuunalaisille toimihenkilöille ja heidän kauttaan astronauttien perheille.

Perustiedot lennosta

Avaruussukkula Columbia laukaistiin matkaan 16. tammikuuta 2003 tieteelliselle tutkimukselle omistetulle lennolle STS-107. Sukkulan rahtiruumassa oli Spacehab-tutkimusmoduli, jonka sisällä astronautit tekivät mikropainovoimatutkimusta koko 16-päiväisen lennon ajan. Sukkula kiersi Maata noin 274 kilometrin korkeudessa radalla, jonka kaltevuus päiväntasaajan suhteen oli 39 astetta. Columbia ei telakoitunut lennon aikana Kansainväliseen avaruusasemaan, vaan kiersi itsenäisesti Maata radallaan.

Normaalissa sukkulan maahanpaluussa saapuminen ilmakehään alkaa noin tuntia ennen laskeutumista jokseenkin 8000 kilometrin päässä Kennedyn avaruuskeskuksen kiitoradasta. Tässä lennon vaiheessa sukkula on noin 170 kilometrin korkeudessa ja lentää 28 000 kilometrin tuntinopeudella. Sukkula asettuu oikeaan asentoon (perä menosuuntaan), jolloin perässä sijaitsevat rakettimoottorit syttyvät ja hidastavat sukkulan nopeutta niin paljon, että se alkaa vajota ilmakehään.

Noin viittä minuuttia myöhemmin sukkula on jokseenkin 120 kilometrin korkeudessa. Ilmakehän yläosien harva kaasu alkaa silloin vaikuttaa sukkulaan, joka syöksyy alaspäin jyrkässä kulmassa nokka ylöspäin, jotta ilmakehän jarrutus on maksimaalista ja sukkulan pohja ottaisi vastaan suurimman lämpökuorman. Ilmakehän kaasun kitka kuumentaa aluksen pohjan yli 1500 asteen kuumuuteen.

Kuumuuden vuoksi sukkulaa ympäröivä kaasu on ionisoitunutta, minkä vuoksi radioaallot eivät pääse tunkeutumaan kaasun läpi. Noin 16 minuuttia kestävän mykän vaiheen aikana sukkula laskeutuu noin 81 kilometristä 49 kilometrin korkeuteen ja kokee suurimman rasituksensa lennon aikana. Maahanpaluuvaihe voi tapahtua joko automaattisesti tai astronauttien ohjaamana.

Columbian maahanpaluu 1. helmikuuta oli kaikkea muuta kuin normaali. Noin kello 16 Suomen aikaa sukkula lensi Teksasin ilmatilassa noin 63 kilometrin korkeudessa ja oli noin 15 minuutin lennon päässä laskeutumisestaan Kennedyn avaruuskeskuksen kiitoradalle, kun yhteys siihen menetettiin. Sen nopeus yhteyden katoamisen aikaan oli noin 18 kertaa äänen nopeus ja matkaa sukkulalla oli taitettavanaan enää 1400 kilometriä.

Videokuvien mukaan avaruusalus lensi suoraan eteenpäin oikeaa lentorataansa pitkin, mutta siitä irtaantui paloja ja lopulta sukkula hajosi kokonaan osiin. Sukkulan kappaleita putosi maahan laajalle alueelle itäiseen Teksasiin ja Louisianaan, mistä pahasti tuhoutuneita osia ollan parhaillaan keräämässä.

NASAn johtaja Sean O'Keefe on asettanut eri viranomaisten edustajia sisältävän onnettomuustutkintalautakunnan, joka tulee kokoamaan seitsemän astronautin hengen vaatineesta onnettomuudesta ja siihen johtaneista tahatumista sekä toimista riippumattoman raportin.

Sukkulaohjelman johtaja Ron Dittemore on esittänyt tiedotustilaisuudessa arvelun, että Columbian siipeen olisi tullut laukaisun yhteydessä vaurioita sukkulan suuren polttoainetankin pinnalla olevan eristekerroksen palan iskusta, mutta asian todellisesta vaikutuksesta onnettomuuteen ei ole toistaiseksi tietoa.

Kaikki lentoon liittyvät telemetriatiedot sekä lennonvalmisteluun liittyvät dokumentit ovat tällä hetkellä suojattu ja tietoja tullaan käyttämään kerättyjen osien kanssa onnettomuuden syyn tutkinnassa.

Koko NASAn sukkulalaivasto on toistaiseksi asetettu lentokieltoon, joten - monien muiden asioiden joukossa - ensi kesäksi suunniteltu ESAn astronautin Christer Fuglesangin lento sukkula Atlantiksella on tarkastelun alla.

Kansainvälinen avaruusasema (ISS)

Avaruusasemalla on tällä haavaa kolmehenkinen miehistö: komentaja Kenneth Bowersox ja lentoinsinöörit Nikolai Budarin ja Donald Pettit. He saapuivat asemalle marraskuun 2002 lopussa sukkula Endeavourin tekemällä lennolla STS-113 ja heidän oli määrä palata takaisin Maahan maaliskuun puolivälissä Atlantis-sukkulan kyydissä.

Asemalla telakoituna ollut venäinen miehittämätön Progress -rahtialus (Progress 9P) irroitettiin asemasta suunnitellusti helmikuun ensimmäisenä päivänä, jotta seuraavana päivänä laukaistu Progress 10P saattaa telakoitua asemaan tiistaina 4. helmikuuta. Progress kuljettaa asemalle varaosien lisäksi ruokaa, juomaa, vettä, polttoainetta ja happea.

Miehistö kykenee olemaan asemalla kuukausien ajan, mikäli tarpeellista. Heillä on myös koko ajan käytössään asemalle telakoitu Sojuz 5S -avaruusalus, joka toimii aseman pelastusaluksena ja miehistö voi palata sillä koska tahansa Maahan.

Venäjän avaruusjärjestö Rosaviakosmos ja NASA keskustelevat parhaillaan miten avaruusaseman huolto ja miehistönvaihdot voidaan hoitaa tilanteessa, jossa sukkuloita ei voida toistaiseksi käyttää. Seuraava Progress -huoltoalus oli tarkoitus lähettää asemalle kesäkuussa 2003 ja seuraava ns. taksilento (lento, jolla asemalla oleva Sojuz vaihdetaan uuteen) oli suunnitteilla huhtikuun loppuun 2003. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan 26.4.2003 laukaistavan Sojuz 6S -lennon miehistöön kuuluu myös ESAn astronautti Pedro Duque. Lisäksi toinen ESAn astronautti André Kuipers on sitä seuraavan lokakuussa laukaistavaksi tarkoitetun Sojuz 7S -lennon miehistössä. Kaikki tulevat avaruusasemalennot ovat nyt tutkinnan alla ja niihin tulee varmasti muutoksia, mutta kummatkin ESA-astronautit jatkavat toistaiseksi koulutusohjelmaansa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Seuraavien avaruusasemalle aiottujen sukkulalentojen tarkoituksena oli laajentaa avaruusasemaa lisäämällä paloja sen suureen keskusmastoon sekä viedä asemalle lisää varusteita. Columbian onnettomuuden seuraukset lentosuunnitelmaan selvinnevät lähiviikkojen kuluessa.

ESAn tutkimuslaitteet STS-107 -lennolla

Avaruussukkula Columbian mukana lennolla oli Spacehab -tutkimusmoduli, jossa oli seitsemän ESAn toimittamaa tutkimuslaitetta. Näiden, sekä sukkulan keskikannella olleiden ESAn tutkimuslaitteiden yhteismassa oli noin 600 kiloa ja ne edustivat noin neljännestä sukkulan tutkimusvarustuksesta.

Kaikki eurooppalaiset koelaitteet toimivat hyvin 16-päiväisen lennon aikana. Onnettomuuden vuoksi kuitenkin seuraavien neljän biologiaan ja proteiinikasvatukseen liittyvien kokeen tulokset jäävät saamatta, koska näytteitä tai tallennettua dataa ei ole saatavilla:

• Proteiinikasvatuskoe Advanced Protein Crystallisation Facility (APCF): kokeeseen kuului 38 näytettä sekä runsaasti lennon aikana nauhalle tallennettuja tietoja.
• Biobox-tutkimuslaite liittyi neljään erilliseen kokeeseen, joiden tuloksena oli avaruudessa käsiteltyjä näytteitä. Laitteen toiminnasta välitettiin lennon aikana Maahan radioitse tietoja ja tietojen mukaan Biobox toimi moitteettomasti.
• Biopack-laitteiston avulla tehtiin kahdeksan erillistä koejärjestelyä, jotka tuottivat erilaisia näytteitä.
• Luunhaurastumatutkimus European Research in Space and Terrestrial Osteoporosis (ERISTO) liittyi kahteen erilliseen koejärjestelyyn, joissa astronauteilta otettiin kaikkiaan 12 erillistä näytettä lennon aikana. Kokeissa käytettiin Kanadan avaruustoimistolta CSA:lta lainassa olleita laitteita.

Seuraavista kolmesta tutkimuskokonaisuudesta on puolestaan saatu lennon aikana kaikki tarpeelliset tiedot jatkotutkimuksia varten:

• Com2Plex liittyi kolmeen teknologiankehityskokeeseen, joiden tarkoituksena oli kehittää parempia lämmönsäteilemiä. Kokeista saadut telemetriatiedot auttavat olennaisesti kehitystä ja niiden avulla voidaan rakentaa tehokkaampia esimerkiksi jäähdytyslaitteissa ja satelliiteissa käytettyjä lämpösäteilimiä.
• Facility for Adsorption and Surface Tension (FAST) koostui kolmesta erillisestä kokeesta, joilla mitattiin toisiinsa kiinnittyneiden ainekerrosten dynamiikkaa ja tasapaino-ominaisuuksia hyvin tarkasti määritellyissä olosuhteissa (lämpötila, paine ja pinta-aktiivisten aineiden pitoisuudet) niin painottomuudessa kuin häiriötiloissakin. Kokeista saatiin lennon aikana runsaasti mittaustietoja ja videokuvaa.
• Advanced Respiratory Monitoring System (ARMS) liittyi seitsemään lennon aikana tehtyyn ja yhteen maanpääliseen kokeeseen, joiden tarkoituksena oli tutkia koehenkilöiden hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminnan muutoksia, jotka johtuvat ruumiinnesteiden siirtymistä painovoiman puuttuessa. Laitteisto mittasi astronauttien erilaisia fysiologisia arvoja levossa ja rasituksessa eri vaiheissa lentoa sekä ennen lentoa. Kaikki tutkimuksessa vaadittavat tiedot saatiin lennon aikana ja sitä ennen.

Lisätietoja:
ESA Media Relations Service
Phone: + 33 1 53 69 77 13
Fax: + 33 1 53 69 7690